keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Elokuvan kätketty kolmiulotteisuus

Tässä ajatuksiani elokuvien kolmiulotteisuudesta. Olen aikonut kirjoittaa tätä jo pitkään. Oikeastaan kyse on enemmän tv-sarjojen kolmiulotteisuudesta, mutta otsikon on tarkoitus viitata Slavoj Žižekin tv-dokumenttiin nimeltä Elokuvan kätketty kieli. Tarkoitus on analysoida elokuvia samalla tapaa, vaikka tosin psykologian sijasta keskityn enemmän fysiikkaan.


3d:n teoriaa

Syvyysvaikutelma

3d-elokuvat ovat olleet muodissa jo jonkinaikaa. Kuitenkin kysymys on vain vaikutelman tehostamisella käyttämällä stereokuvaa, joka hyödyntää ihmisen biologista taipumusta päätellä kohteiden etäisyyksiä. Todellisuudessa 3d-tilat ovat elokuvissa mukana melkein aina, koska elokuvat kuvataan tässä samassa kolmiuloitteisessa maailmassa. Stereokuva vain selventää kuvaa ja erottelee syvyyden.

Stereokuvakaan ei ole ainoa, jolla ihminen päättelee kolmiulotteisuuden. Tilavaikutelmaa voidaan tehostaa 2d-elokuvissa liikuttamalla kameraa tilassa (elokuvissa kameran liikkuminen sivuttaisessa suunnassa, peleissä paralleellinen vieritys), valaisemalla näyttämön oikein (epäsuora valo), tai etsimällä kuvakulmia joissa on voimakas perspektiivi. 

3d-tila käsikirjoituksessa

3d:n voi käsittää olevan olemassa myös tarinan kannalta. 3d:tä on myös kirjassa, jos tapahtumapaikka kuvaillaan riittävän tarkasti. Jos kirjoittajan kertomus perustuu vahvasti tositapahtumiin, tarinan tilasta ja aikakäsityksestä tulee helposti looginen, mutta koska tarinat yleensä tapahtuvat mielikuvitusmaailmassa, syntyy helposti ristiriitoja.

Lavasteet

Elokuvien maailmaa voi selkeimmin mitata sen mukaan, kuinka paljon kamera voi liikkua ja pyöriä näyttämöllä. Maailma voi olla sellainen, että se sallii kameran katsovan mistä suunnasta mihin suuntaan tahansa. Silloin lavasteiden tulee olla ovat mittavat. Joskus taas tila puuttuu kokonaan ja käytetään esim. staattista taustamaalausta, jolloin kameran on oltava ihan paikallaan. Yleisin tapa on jokin näiden välillä, ja lavasteet muodostavat esim. 90-180 asteen kaaren.
Keinotekoinen valaistus kuuluu aina lavasteisiin.
Lavasteissa merkitsee myös se, kuinka paljon lavasteet palvelevat juonta tai muuta sarjan tapahtumia. Myös estetiikalla on väliä.

Esimerkkejä

Hohto (lisätty 12.12.2012)

Stanley Kubrickin sanoi, ettei halunnu tehdä Hohto-elokuvan tapahtumapaikasta perinteisen kummitustalon näköistä, vaan odotti, että tarpeeksi iso huoneisto on jo sinällään kyllin aavemaisen näköinen. Lavasteet olivat britanniassa ja olivat aikansa (1980) suurimmat. Kuvaamiseenkin käytettiin silloista nykytekniikkaa, steadicamia, eli laitetta, joka tuottaa vakaata kuvaa, mutta on silti kannettava. Osa kohtauksista kuvattiin pyörien päällä, ja ilmeisesti myös kiskoilla. Hohto on hyvä esimerkki siitä, miten liikkuvalla kameralla voi vangita 3d-tilan, ja miten tila jo sinällään vaikuttaa katsojaan psykologisesti.

Pieni Hohto-elokuvan tilasta kertova dokumentti

Kyllä isä osaa

Kyllä isä osaa -komediasarjan koko toinen tuotantokausi kuvattiin aidossa talossa, Tampereen Pikilinnassa. Lavasteiden määrä oli arvatenkin melko pieni, mutta pari kohtaa poikkesi todellisuudesta. Ensinnäkin sarjassa esitetty asunto ei varmaankaan ollut yhtenäinen asunto, vaan makuuhuoneen, olohuoneen ja keittiön lavasteet sijatsivat todellisuudessa pikilinnan eri puolilla. Sarjassa ei myöskään saanut oikeaa kuvaa huonekorkeudesta ja suurista ikkunoista. Korkeat huoneet olivat varmasti ihanteelliset sarjan kuvauksiin - puhumattakaan ikkunoista.
Ehkä juuri talon isojen, ateljeemaisten ikkunoiden ansiosta sarjasta jäi unohtumattomasti mieleen sen aidon oloinen valaistus. Sarjassa oli paljon kohtauksia, jotka sijoittuivat tiettyyn vuorokauden aikaan, ja kuvaukset olivat selvästi myös tehty oikeaan aikaan päivästä. Siten kun sarjaa katsoi useampaan kertaan, se tuntuu aina vain aidommalta oppiessa hahmottamaan vuorokauden ajan valon mukaan. Ikkunoista näkyi myös aavistuksen verran Tampereen kaupunkielämää, jopa Tammelan torille.
Sen sijaan sarjan ensimmäinen kausi, joka on hyvin ilmeisesti kuvattu teollisuushalliin rakennetussa rintamiestalon näköiskopiossa, jättää suuresta vaivannöstä huolimatta tyhjäksi. Studiossa kuvaamisen ongelma ovat ikkunat, ja se on yllättävän suuri asia.

Blondi tuli taloon

Draama- ja saippuasarja Blondi tuli taloon on kuvattu studiossa, ja tämä on itselleni hieman yllättävää. Mahtuiko niin paljon maailmaa todellakin johonkin 1990-lukulaiseen studioon. Vaikka ikkunat oli aina peitetty sälekaihtimilla, niin usko todelliseen ympäristöön säilyi pitkään.
Speden tuottaman sarjan erikoisuus oli melkein kokonaan lavastettu omakotitalo. Eteinen, kolme huonetta ja keittiö olivat kaikki hyvin kolmiulotteisia. Keittiö oli jopa harvinainen muiden seuraamieni sarjojen joukossa: Koko huone oli lavastettu ja kamera pystyi kiertämään 360 astetta neljän seinän sisällä. Muut huoneet olivat melkein yhtä täydellisiä, jättäen vain yhden seinän pois, jotta kuvaaminen voitiin suorittaa ulkopuolelta. Silti varmasti kamerat tuotiin sisälle, ja liikuttiin vapaasti kuvaten kohti sivuseiniä.
Lavasteilla ei myöskään ollut juuri esteettisiä tarkoituksia, vaan lavasteen yksinkertaisesti kuvasivat missä on keittiö, ruokapöytä, kirjoituspöytä ja wc. Talon väritys oli enimmäkseen valkonen ja harmaa. Jokunen maalaus seinällä oli sentään piristämässä.
Tuntuu siltä että talosta tehtiin vähän lapsenomaisesti liiankin täydellinen ja arkinen. Myöhemmin samoja lavasteitä hyödynnettiin Uuno Turhapuro -sarjassa, joka pilasi hyvän blondi-illuusion.

Karvinen (The Carfield show)

Karvisen 3d-animaatiosarja on tehty tietokonegrafiikalla, jossa maailma on yhtenäinen 3d-malli. Sarja on ehkä ainoa olemassa, jossa on fiktiivinen ja silti täysin kolmiulotteinen talo. Sen lisäksi talon naapurusto ja jopa koko kaupunki näyttää olevan yhtenäinen 3d-malli. Tosin ihan GTA IV:n kaltaisesta kehittyneestä kaupungista ei ole kyse, vaan sarjan grafiikka on pelkistettyä. Visuaalinen ilme muistuttaa Blondia, mutta lajityyppi on hyvin toisenlainen.

Big Brother

Big Brotherin voi myös lukea melkein täysin kolmiuloitteisen lavastuksen omaavaksi sarjaksi. Sen ajallinen ulottuvuus on tietysti johtonmukainen. Harmi vaan ettei BB-talo muistuta juuri oikeaa taloa. Etenkin sen valaistus on hyvin epäaito, ja seinillä olevat toispuoleisesti valoapäästävät peilit ovat oikeastaan kolkkoja. Mutta ihmiset ovat aitoja ja elävät tilassa aitoon tapaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Big_Brother

Tanskalainen maajussi

Lopulta ainoa ohjelma, joka toteuttaa 3d:n aidossa ympäristössä, on realityohjelma Tanskalainen maajussi. Sarja on kuvattu aidolla, pienellä maatilalla käsivarakameralla. Se näyttää perustuvan siihen että yhdellä ihmisellä, Frank Erichsenillä on halu elää maatilalla ja puhua kameralle. Kaikki kotieläimet, kasvit ja työkalut näyttävät kauniilta ja niitä on piristävää katsella. Tuo on sarja jonka haluaisin nähdä 3d-versiona jos minkä.

Yhteenveto

Tanskalainen maajussi noudattaa hyvin toisen tanskalaisen, elokuvaohjaajan, Lars von Trierin luomaa dogma 95-julistuksen ohjeita, joiden tarkoituksena on kasvattaa elokuvanteon "puhtautta". Tämä tarkoittaa että kaikista ylimääräisistä 3d-tehosteista pidättäydytään. Mutta pitäisikö Kyllä isä osaan isot, ateljeemaiset ikkunat laskea ylimääräisiksi tehosteiksi? Ja eikö Blondi-sarjaa varten rakennettu omakotitalo, tarjoisi puhtaan tilan juonelle verrattuna siihen, että näytelmä tapahtuisi sattumanvaraisesti valitussa oikeassa omakotitalossa?
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)